Processed with VSCOcam with f2 preset

En eronnut tyylikkäästi

Kun muutama vuosi sitten erosin, tuli hetki sen jälkeen kauppakeskuksessa vastaan vanha ystäväni (joka oli erossa jäänyt pois elämästäni). Hämmentyneenä hän yritti välttää kohtaamisemme, mutta pysähtyi. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen hän totesi, että ”eihän se teidän ero ja elämä tyylikkäästi mennyt”. Tyylikkäästi?! Tyylikkäästi. Ihmiset, jotka tuntevat tarinani tietävät, etten sen parisuhteen eteen enempää olisi voinut asioita, tahtoa ja työtä tehdä. Vastaantulijakin tiesi. Mutta elämässä ei saa ryvettyä. Elämässä ei saa tapahtua kontrolloimatonta.
Elämässä ei saa mokailla. Ollaan tyylikkäitä. Eletään tyylikkäästi. Jooko?

”Jos et oo tehny virheitä, et oo tehny mitään tärkeetä”, muistutti Arman Alizad keväällä Lupa innostua -luennollaan. Onneksi pallolta löytyy vielä ihmisiä. Meitä vaivaa joku hemmetin jumi tehdä kaikki koko ajan oikein ja mielellään totaalisen virheettä. Ihan kipeetä. Mua surettaa erityisesti nuoret ja koulumaailma. Me toistetaan jumia. Koulumaailma edelleen vahvistaa virheiden välttelyä. Mokaamista ei Suomen kouluissa harjoitella. Miksi ei? Saisinpa vetää köksän tunteja ja jutella näistä.

Yksi syy, miksi tykkään ruuanlaitosta, on juuri sen suurpiirteisyys ja ilo ottaa riskejä. Ruuanvalmistuksessa pääsee kokeilemaan, olemaan luova tai (vähän) hullu. Keittiö on oiva paikka harjoitella olla sössijä. Kokeilla keskeneräisyyttä, totutella vajaaseen, tehdä överit. (Jättäkää tv:n typerät kokkikisat keittiöstänne kauan pois. Niitä katsellaan samaistuakseen epäonnistujaan, mutta opitaan samalla vakavuus virheitä kohtaan.) Mä esim. päätin joskus 3 vuotta sitten, että kokeilen opetella tekemään megahyvää foccaciaa itse. Päätin, että kokeilen 10 kertaa ja että sitten päätän, jatkanko opettelua tai miten jatkan. En siis olettanut onnistuvani kerrasta. Yhdeksännen leivontakerran kohdalla aloin ymmärtää olennaisuuksia.

#KeittiöpsykologinResepti: Häpeä auttaa löytämään vapauden …Oo siis oikein nolo tarkoituksella.

Me kaivataan persoonaa, rajoja ja luovuutta (minusta nää nivoutuu toisiinsa). Ihminen viehättyy rosoisasta ihmisestä, joka on sinut itsensä kanssa. Eikö? Mikä auttaa omaksi persoonaksi kasvussa? No, ei ainakaan ’tyylikäs’ elämä. Kokeile mielummin lupaa irrottaa käsijarrusta, virheiden pelosta. Sä olet ihminen olemassa, myös kun mokaat. Kaikki sössii, mutta toiset vaan haluaa häpeässään kontrolloida sitä tehokkaammin. Olet edelleen tykättävä, kun kerrot rajoistasi tai tavoistasi. Isa Merikallion ”ulostulon” myötä vakuutuin, että vieläpä enemmän! (Te, jotka ette tarinaa tunne, tutustukaa.) Joskus omaa hyvää pienuuttaan oppii ajattelemalla, mutta oikein tosissaan se vahvistuu ja tulee meissä vahvemmaksi ihanaksi osaksi itseä, TEKEMÄLLÄ tekoja. Ajassamme keittiöstä, ruuasta ja ruuanlaitosta on rakennettu tyylikkään elämän mittari, mutta mulle Keittiö on magee paikka mokailla, ylittää ja siis kohdata – itseä ja toista.

Mä puhun epäsovinnaisuudesta, sössimisestä ja tyylittömyydestä, koska joustavuus yksilöllisesti ja yhteisöllisesti rakentaa hyvinvointia. Joustavuutta voi opetella ja sitä oppii (hu-huu: me kaikki musta-valkoiset ihmiset!). Hyvinvointi ja joustavuus on ajattelua, tunteita, asenteita, vuorovaikutusta ja tekemistä. On mistä aloittaa! Olisko aika olla vähän enemmän itsensä näköinen ja kokoinen? Ja se vasta on tyylikästä!

Keittiöpsykologin learning-by-doing, kokeileva keittiö jatkaa tällä erää turkkilaisen keittiön ideoihin tutustumista. Loma antaa aikaa mokailla ja kokeilla – keittiössäkin.

innostunein terkuin, keittiöpsykologi Satu
.

FullSizeRender (1)

#KeittiöpsykologiKysyy: Mitä et osaa keittiössä? Paljasta osaamattomuutesi keittiöpsykologille. Kiinnostaa!