LaChinata

Masennus on kasvua

Viime viikkoina poikkeuksellisen moni ihminen läheltä, kaukaa tai julkisuudesta on ilmoittanut väsymyksestä tai masennuksesta. On ollut silmiinpistävää tämä avoimuus – kuin olisi chiliä mennyt silmään. Hyvä, että tapahtumat ja masennus tai uupumus pysäyttää. Usein sanon keittiö-vastaanotolla, että terveet sairastuvat tässä sairaassa maailmassa.

Kelaapa, miltä näyttää itävä peruna. Seis, siis ajattele oikeasti nyt hetki. Rumalta! Ja siitä seuraa? Uusi elämä, piiiitkän yksinäisen, umpipimeän talven ja hallanaran alkukesän jälkeen. Olen tehnyt töitä 15 vuotta psykologina. Ja ehtinyt miettiä ”masennusta” paljon. Ajattelen nykyään yhä useammin, että masennuksessa on kyse yksinäisestä kasvusta. Ja juu, ymmärrän, että sitten on vakavia tiloja, jotka ovat hyvin harvinaisia ja ne hoidetaan toisin. Nyt puhun suomalaisten väärintulkitusta masennuksesta sekä sen olosuhteista. Ajattele, jos kevät-itävään perunapeltoon laitettaisiin jotain kasvun estäjää?!

#KeittiöpsykologiKokkaa: Pakko Keittiöpsykologina tällä kertaa ’reseptinä’ kertoa, että Chef Santeri on tehnyt vavahduttavan Ruokakirjan ”Rakkaat juurekset”, joka heijastelee käsittämättömällä kauneudella ja vahvuudella Suomessa kasvaneen juureksen elämää.. ja minulle sen myötä mielen yhteyksiä. Aah! Jos et vielä kirjaa tunne: tutustu. Keittiöterapiaa parhaimmillaan.

Tässä ajassa on valtava kiire ”kasvaa” eli olla kasvamatta. Siksi tällä kertaa laitan tekstini loppuun koskettavan kertomuksen Oliivipuun kasvatuksesta. Se on satoja kertoja pysäyttänyt ihmisen näkemään karsimisen ja pysähtymisen merkityksen omalle kasvulle. Näin syksyisin juuri näillä leveysasteilla on mieletön mahdollisuus nauttia monenmoisista juureksista. Suomalaista perunaa ja juureksia ylistetään, sillä ne saavat makunsa olosuhteissa. Ei tapahdu aina pikana tai on erityistä valoa. Miksi mielen pitäisi kasvaa persoonaksi, hyvinvoivaksi omaksi itsekseen pikakelauksella tai yksin? Masennusta lääkitään usein saadakseen koneen osa nopeasti koneeseen. Tiedän kyllä myös omasta kokemuksesta, että masennus ei tunteena tai tunteensa kadottaneena tunnu tunteelta, jossa haluaa olla, mutta parannetuissa, tarkoituksenmukaisissa olosuhteissa oloa, tunnetta ja ajatuksia ymmärtää ja kestää – niin kuin pimeää Pohjolaa. Ja siitä tulee hyvää. Erityistä. Se on aitoa hyvää kasvua, jota ei tarvitse pelätä. Siitä tulee maailman ihanin ja kiinnostavin uusi peruna.

Opiskelin hiukan perunan kasvatusta. Ymmärsin nopeasti, että olennaista on ymmärtää vaiheita ja pitää kasvuolosuhteita arvona. Uusi kasvu tarvitsee valoa ja lämpöä sekä sopivasti omaa tilaa. Ei siis yksinäisyyttä, vaan hoitoa. Ihmisen ihminen tarvitsee, niin kuin perunakin. Eikä tämä ole mikään lääkehoidon vastainen mielipiteen muokkaus, vaan elämän ja psykologin havainto, että masentunut ihminen käsittelee jotain. Ja tähän kipeän asian käsittelyyn ihminen tarvitsee lämpöä ja valoa, ja seuraa. Kenet tahansa – sinut, minut. Kiputilassa on vaikea nähdä tarpeensa, saati olla tarvitseva. Masennus on ehdottomasti kasvua, sillä paha olo pakottaa pysähtymään nähdäkseen tarkasti, karsimaan ollakseen todempi, muuttamaan muotoaan elääkseen persoonana. Se on perustavanlaatuista kasvua. Kun peruna alkaa itää tai kukkia, viljelijä tietää, mitä peruna tarvitsee. Uusi peruna on matka.

Viime kerralla pohdin, mihin tulee tottua ja se sai minut kysymään, mihin pitää tyytyä. Tämä hajuton, mauton, persoonaton aika voi tehdä persoonattomia perunoita tai mauttomia Oliivipuita. Luepa alla, mikä tekee oliiviin maun ja laadun. Voit olla kasvaja ja kasvattaja. Marraskuun mätä ja kuolema luonnossa ovat vahvan kaunista, niin kuin kevään itävät rumiluksetkin.

Ihminen on ihana.
Juureskeittoterkuin, Keittiöpsykologi Satu

KeittiöpsykologiKertoo:
Oliivipuun kasvattaminen on kiinnostavaa puuhaa. Ensimmäisinä vuosina kasvattajat huolehtivat ahkerasti kasvualustan ja –ympäristön kunnosta, jotta oliivipuulle saadaan hyvä tila alkaa kasvaa. Alue siivotaan muusta kasvusta ja maata möyhennetään. Oliivipuu alkaa kasvaa ja tuottaakin ensimmäisinä vuosina villisti oksistoa sinne ja tänne kuin pensas. Kasvattajat kuitenkin karsivat nämä uudet oksatulokkaat aina heti pois. Tätä tehdään sen vuoksi, että kasvatuksen tarkoituksena on vahvistaa runkoa, saada sinne voimaa ja vahvuutta.

Oliivipuun runko vahvistuu ja alkaa kasvattaa vahvoja sivuoksia. Itse asiassa se alkaa vähitellen näyttää puulta. Tulee kevät, kesä, syksy ja talvi. Oliivipuu elää erilaisia vuodenaikoja. Keväällä on aika saada kevätlannoitteita ja tehdä kevätkarsintaa talven tuiskeissa vaurioituneille oksille. Keväällä annetaan tarvittaessa myös sellaisia ravinto- ja muita aineita, jotka pitävät mahdolliset tuholaiset poissa. Kesällä puu kasvaa ja voi hyvin. On vihreänä voimissaan. Tulee syksy ja puu rauhoittuu. Talvella oliivipuu lepää, on täydessä levossa, jotta kevään taas tullessa voi juuristaan aloittaa uuden kasvun.

Puu kasvaa ja alkaa tuottaa satoa. Tulee yksi satovuosi, tulee toinen. Jokainen satovuosi on edellistä runsaampi ja myös laadullisesti parempi. Tulee siis kolmas satovuosi ja taas runsaampi ja maukkaampi. Saattaa tulla vielä neljäskin sadonkorjuu, mutta viimeistään tässä vaiheessa kokee oliivipuu ison leikkuun. Ison leikkuun?! Juuri kun satoa tuli mahtavasti ja laatukin oli ihanaa. Oliivipuun kasvattajat kuitenkin tietävät, että kolmannen, neljännen hyvän satovuoden jälkeen alkaa LAATU heiketä. On aika pitää tauko.

Laatuleikkuun jälkeen oliivipuu alkaa taas rauhassa kasvaa ja tuottaa hiljalleen satoa. Puu elää vaiheissa ja vuodenajoissa. Puu voi hyvin. Kasvattaja tietää sen. Ja teille, joita leikkuut hirvitti tai suretti, tiedoksi, että oliivipuu voi elää jopa 3000 vuotta vanhaksi.