kirsikkasmothie

Kehtaatko olla tasapainossa?

Psykologina kohtaan viikoittain tosi kaikenikäisiä ihmisiä. Se on kiinnostavaa, sillä siinä saa läpileikkausta aikamme ilmiöistä. Viime vuosina olen jaksanut ärsyyntyä siitä, että näen jatkuvasti nuoria ja vanhoja väsyneitä ihmisiä, jotka eivät kehtaa olla tasapainossa. Tapaan ihan kaikkialla ihmisiä, joilla on haaste olla levollisesti läsnä. Eräs kestokysymys esimerkiksi luennoillani ja vastaanotollani on: Mitä voit karsia elämässäsi? Ensin siihen vastaaminen ärsyttää, sitten ahdistaa ja lopulta vapauttaa. Nykyihminen kun pyrkii lisäämään kaikkea. Yritämme olla sitä ja tätä ja ennen kaikkea saman verran tai samalla tavalla kuin muut. Yritämme esimerkiksi laihduttaa ja liikkua samalla keinolla ja tavalla kuin muut, vaikka keho, elämäntila, kiinnostus ja muut tärkeät, asiaa säätelevät tekijät ovat jotain ihan muuta kuin toisella ihmisellä! Ja tutkittu tietokin tietää tämän.

Aikamme (ja suomalaisuuskin) opettaa meidät vertaamaan ja vertautumaan. Se jo yksistään väsyttää ihmistä. Vaikka minun elämäni on minun elämäni makuista ja näköistä, emme silti usein elä todeksi sitä. Ruoka- ja terveyspsykologian alueilla tästä kuulee päivittäin. Ihminen pelkää mokaavansa, ja siksi usein ”matkii” muita syömisessä ja liikkumisessa. Yllättävänä seurauksena voi olla tasapainon heikkenemistä entisestään ja siksi myös pettymyksiä. Ihminen ei taida (uskaltaa) kuunnella itseään. Uskon, että ihmisen mieli on luotu niin, että se osaa kertoa meille viisaita viestejä. Tiedän, että moni löytää oman kivan ja hyvän tavan esimerkiksi liikkua ja syödä, kun pysähtyy elämänsä ja itsensä äärelle aidosti. Pysähtyminen on itsen kanssa juttelua hyväntahtoisesti pieni tai iso hetki, yksin tai toisen kanssa. Mitä olisi sellainen elämä, jossa tekisi itselleen hyvinvointia omalla, hyvällä tavallaan?

Ihmisessä ja ihmiselle rakentaa balanssia vaihtelu, lepo ja tekeminen. Mutta missä suhteessa? Kuka tähän keksisi reseptin?!! Olen tajunnut, että tasapainoa tuo tarinansa ottaminen omaksi ja omannäköiseksi. Tasapainossa on aina kyse itsen tuntemisesta ja itsen tykkäämisestä sekä näiden pohjalta riittävästi tekojen tekemisestä. Ja lepokin on teko! Miksi ihminen ei kehtaa sitten olla tasapainossa omalla tavallaan? Joidenkin persoonaan, elämäntilanteeseen tai -kokonaisuuteen sopii runsas elämä, kun taas toisille tasapainon perustana on vähäisyys. Yritämme silti usein olla kuin muut – tekemisessäkin. Miksi? Onko kyse häpeästä? Pelkäämmekö, että olemme huonoja ja ei-tykättäviä, jos vaikka karsimme voidaksemme keskittyä? Häpeämmekö jos olemme epätrendikkäitä? Vaihtelu virkistää ihan jokaista ja karsiminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Lomalla moni meistä huomaa näitä asioita paremmin, sillä lomalla on tilaa. Arjessakin voi olla tilaa, jos kehtaat!

#KeittiöpsykologiKysyy: Mitä voit karsia: tällä viikolla, tänä syksynä?

Tori on huippu keksintö. Pelkään nimittäin karhuja ja menettäisin 😉 tasapainoni, jos joutuisin keräämään ravintoa peläten itse joutuvani ravinnoksi. Tästä syystä nautin suunnattomasti kesäisin, kun joku on taistellut metsässä puolestani. Lisäksi se aina vapauttaa itselleni aikaa ruuanlaittoon, joka balansoi minua parhaalla mahdollisella tavalla. Pettymykset johtuvat usein odotuksista. Onneksi opimme odottamaan mahdollisia asioita. Tahdon palata arkeen odottaen riittävää tasapainoa. Olen tehnyt tekoja, jotka sitä tukevat. Yksi niistä on se, että olen järjestänyt tilaa kirjan kirjoittamiselle. Minun tapauksessa se luovuudennälän tyydytyksen lisäksi tuo myös tasapainoa – umpiekstrovertille päiviä yksin! Vaihtelu kun virkistää.

Kehtaamisen kannustaja, Keittiöpsykologi Satu

ps. Pakko paljastaa, että Keittiöpsykologille valmistuu näinä viikkoina magee, uusi keittiö Tampereelle … Keittiöpsykologiaa fb-sivuilla lähiaikoina lisää….

torikori2

Jaa artikkeli:

Artikkelin kategoriat:

#KeittiöpsykologiKysyy, epäsovinnaisuus, minä, Pysähtyminen