ystavajuhla

Olisitko itsesi ystävä?

Tuttuni järjestää ystävilleen vuosittain helmikuussa juhlat. Hän tahtoo olla ystävä ja ystävällinen. Tällä kertaa paikalle oli tilattu yllätyksenä valokuvaaja ottamaan hauskoja ja ikimuistoisia ystäväkuvia (suosittelen muuten tätä ohjelmanumeroa!) sekä ihanat ruuat ja pieni psykologinen osuus keittiöpsykologilta. Tämä tuttuni oli ystävällinen monelle – myös itselleen. Itselleni jäi vahvasti olo, että päivänsankari tahtoi tiukan työputken lomassa olla itselleen hyvä.

Mitä ihmettä tarkoittaa: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi?!” Ei sitä tajua. Vai tajuaako? Itsensä rakastamisen -mantra ärsyttää monia. Ymmärrettävästi ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkään se ei aukea. Silloin on paha olla tai toimia ohjeen mukaisesti. Toiseksi, auetessaankin se on meille vaikeaa. Me olemme ja osaamme olla myötätuntoisia muille. Sen näkee päivittäin. Niin kuin näkee senkin, että emme ole itsemme ystävä. Ankarin kriitikko on usein sisällämme. Miten voisin olla itseni ystävä? Olisinko?

#KeittiöpsykologiKysyy: Mitä kivaa voit sanoa kehollesi juuri nyt?

Ystävä itselle on asennetta, tunnetta, taitoa ja toimintaa. On se identiteettiäkin. Jotain näistä ensin alkuun. Se on yksinkertaisesti monenlaista ystävällistä tapaa ja toimintoa suhteessa itseen. Hämmästyin aikoinaan, kuinka nopeasti itsemyötätunto voi vahvistua itsessä. Siis se hyväntahtoinen, lämmin suhtautuminen itseen. Aluksi se oli sitä, että sain vaan kiinni sen julman kriitikon olkapäälläni, joka hävyttömästi häpäisi minua ja langetti itseinhoa päälleni. Seuraavassa erässä juttelin ’räyhähengelle’, ja totesin, etten tarvitse tuota viestiä. Tämä teki tilaa kevätauringon säteille. Aloin harjoitella ystävällisyyttä itselleni sanoina, tekoina ja joskus jopa tunteenakin. Sanoin ystävällisesti jotain kivaa itselleni erityisesti niille alueille, jotka hyvyyttä eniten tarvitsivat kuten esimerkiksi keholleni. Aloin tehdä ystävän tekoja itselleni, asioita, joita kaipasin. Ystävällisyys on väheksytty asenne tässä vertailemisen ja voittamisen ajassa. Silti juuri se on sitä, mikä yhdistää ja saa meidät kuulumaan johonkin. Ystävälliset teot arjessa ja juhlassa lisäävät elämän merkityksellisyyttä, elinvoimaa ja tarkoitusta. Tutkitustikin.

Some-ajassa on monelle rakentunut ajatus, että ystäviä tulee olla kymmenittäin, sadoittain. En usko sellaiseen. Psykologisesti ihmiselle riittää, jos on yksikin hyväntahtoinen ihminen elämässä. Muutama on jo paljon. Voisitko olla myös itsesi ystävä? Arkisen ystävällinen ja hyväntahoinen itsellesi, päivittäin? Antaisitko itsellesi tänä keväänä mahdollisuuden saada ystävän tekoja itseltä itselle? Mitä ne olisivat? Olisitko itsesi ystävä?

KEITTIÖPSYKOLOGI JÄÄ NYT KIRJOITUSTAUOLLE …ja kokkailemaan enemmän. Kohtaamaan ihmistä enemmän kasvokkain.
Ollaan olemassa, keittiöpsykologi Satu

FullSizeRender (4)

Jaa artikkeli:

Artikkelin kategoriat:

#KeittiöpsykologiKysyy, Ihmissuhteet, Ilo, Inhimillinen, kasvu, minä, Rakkaus, Yhteys